Tiistai 29.7.2008 jatkoa... Kaikkea taalta saakin ostaa. Rannettani komistaa Kiinan armeijan kello. Ei muuten, mutta havitin oman jonnekin ja ostin tilalle moisen 7 eurolla.

Mista moinen tavarapaljous? Milla tama Dunhuangin kaupunki elaa? Se selvisi, kun patikoimme 5 km kaupungista etelaan.

Aavikko on ymparoity joka puolelta aidoin ja portein. Tuhansittain turisteja. Sisaanpaasy 12 euroa. Alla nakyma portin jalkeen.

Turisti maksaa huvituksista.

Paivaa seta kameli, teita onkin taalla muutama tuhat.

Piti tietysti lahtea tarpomaan kuvauksellista dyynin harjaa.

Tuuli hitosti. Alla sandaali minuutin jalkeen.

Yleensa ottaen hiekka tarttui kerroksena hiesta kostuneille kasivarsille ja kasvoille, josta sita ei voinut puistella. Vaikka ehka kuulostaa vastenmieliselta, se ei ollut sellaista. Siihen voi tottua ja kangas kasvojen edessa auttaa. Isot hiekkamyrskyt ovat toki erikseen, vaativat varmasti paremmat varusteet. (Lisaksi kannattaa varoa kameraa. Minun lakkasi sulkemasta objektiivinsuojaa, kun hiekkaa meni valeihin. Sain hiekat kopisteltua pois ja kamera on taas ok.)

Satametristen dyynien valissa on Crescent Moon Lake.

Ihmiset laskivat dyynilta alas peppumakea sen rantaan. Paras laskuvaline oli puinen kelkka. Myos autonrengaslaskuja tehtiin erityista muovitettua makea pitkin.

Vaikka hiekkaa aavikolla riittaa ja myrskyja on, Crescent Moon Lake ei kuulemma ole yli sataan vuoteen peittynyt hiekalla. Joku ilmio estaa sen.

Hiekka lahti iholta ja vaatteista vasta illalla suihkussa.

Tanaan keskiviikkona 30.7.2008 herasimme varhain, koska olimme sopineet turistikaynteja. Kaytannossa asiat hoituivat siten, etta ilmestyimme (edellispaivana suullisesti) sovittuun aikaan John's cafeehen, jossa on yksi hyvin englantia puhuva kiinalainen herrasmies. Hanelle maksoimme taksin ja sitten puolikielitaidoton kuski oli kaytossamme paivan.

Ensimmainen kohde Mogao grottos eli luolat ovat Unescon maailmanperintokohteiden luettelossa. Sinne maksettiin sisaanpaasymaksu erikseen, 18 euroa.

Luolat on kaiverrettu kuivuneen joenuoman penkkaan 1,7 kilomerin pituudelta, kuin tormapaaskyt, kovaan maahan, ensimmaiset 300-luvulla. Luolat on numeroitu 1-492 ja niista kaydaan lapi vain valitut.

Luolien sisalla on asunut ennen vanhaan varsinkin munkkeja. Siksi sisalla on tavattomasti buddha-patsaita, mukaan lukien 30-metrinen istuva buddha, kuulemma maailman neljanneksi suurin. Niita en ole kuvannut, kun kamera oli kielletty. Kuuntelimme oppaan selostusta kiltisti, mutten laita nyt yksityiskohtia tahan. Yleisvaikutelmana hammastyttava kokonaisuus.

Palasimme takaisin Dunhuangiin. Tama pikkutytto halusi leikkia (taputteli kalikoilla minua), kun soimme fried rice.

Iltapaivalla kavimme taksin kanssa muita kohteita, jotka eivat olleet mitaan Mogaoon verrattuna enka nae tarpeelliseksi niista kertoa. Yhdessa kohteessa oli kuitenkin kiva kuivunut joenuoma, jonka tormalle kiipesimme. Henri harjalla.

Henri yha harjalla.

Nyt luettuani postit ja blogikommentit kiitan niista, mutta samalla totean, etta minulle on yha epaselvaa viime postissa kysymani seikka miten Expedia-hotellinvarauspalvelu toimii. Olis kiva kuulla, jos joku tietaa?

Niin se tarkein asia, pimennys, siihen on 2 paivaa...

Briefly in English. Touristic activities. On Tuesday evening we visited the sand dunes south of Dunhuang. Today on Wednesday we visited Mogao grottos, 492 spectacular river bank caves that buddhist monks have excavated since 300 BC. Caves include thousands of buddha statues of which the greatest one is 30 metres high, fourth largest in earth. The last photos are from dried river, Henri on top of river bank. Two days until solar eclipse...