Shanghain lentokentan passintarkastuksessa maanantaina 28.7.2008 virkamiehen vieressa on laite, jossa on nelja nappia: olen erittain tyytyvainen / tyytyvainen / pettynyt / erittain pettynyt palveluun. Passintarkastus sujui nopeasti. Jatin painamatta nappeja, vaikka olisin voinut painaa "tyytyvainen".

Muutenkin asiat Kiinassa ovat toimineet. Kiinalaiset vaikuttavat kommunikatiivisilta ja siten ystavallisilta.

Otimme Shanghaissa laukut ulos ja ajoimme 50 km taksilla Shanghain kotimaan lentokentalle (4-kaistainen tie, 80 km/h, 20 euroa), josta lensimme Lanzhouhun. Lentokentalla oli tekeilla jokin filmi, ehka mainostarkoituksiin tai paikallistelevisioon. Paaosassa natti nainen, joka valmistautui. Katselin hanta silmiin ja hymyilin 15 metrin paasta kameramiehen takaa. Kohotin kulmakarvoja. Naista alkoi naurattaa ja han mainitsi asiasta kameramiehelle, joka kaantyi. Nyokkasin ja vilkutin.

Lentokentan tavaravalikoimaa, suurin osa kuivattua ruokaa.

Yhteisen kielen puute ja tietoisuus siita ei toki pane yrittamaankaan muuta kuin arkista hyvan mielen valittamiseen tarkoitettua viestintaa.

Lanzhoussa odotimme melko pitkaan jatkolentoa. Kavelimme lentokentan ulkopuolella. Lanzhoussa pitaisi olla 3 miljoonaa asukasta, mutta kuivassa saviperaisessa maastossa tarpoessa on vaikea kasittaa missa he asuvat. Ehka jossain 30 km paassa ja lentokentta on syrjassa.

Lanzhoun lentokentalle palatessa tapahtui kolmatta kertaa kumma rutiini. Meidat laitetaan karsinaan. Ensimmainen virkailija ottaa puolimetrisen kepin, jonka paassa on valkoinen kangaspala. Kangaspalaa kuljetetaan pitkin repujemme ulkoreunoja ja vaatteissamme, sitten seuraava ihminen jne. Lopuksi kangas laitetaan analysointilaitteistoon, jota kayttaa toinen virkailija. Hetken kuluttua han ilmaisee, etta kaikki ok. Kolmas virkailija avaa karsinan ja paastaa meidat varsinaiselle lentokentta-alueelle. (Kaikki tama tapahtuu hyvin kohteliaasti.)

Mista tassa analysoinnissa ja tarkistuksessa on kyse? Lentokentalla on informaatiotiski, josta voi kysya mita vain. Kysymme englanniksi, mutta kiinalaiselle virkailijalle kysymys on liian vaikea (englanniksi han osaa neuvoa lentoihin liittyvia asioita, ei juuri enempaa). Arvelemme kuitenkin, etta meita tarkastetaan jonkin bakteerin tai viruksen leviamisen ehkaisemiseksi.

Lento Lanzhousta Dunhuangiin oli iltayolla. Lentokenttataksi/pikkubussi ymmarsi mihin hotelliin olemme menossa. Hotellissa oli ensimmainen kommunikaatio/tietokatkos. Expedia-hotellivarauspalvelun viesti ei ollut saavuttanut hotellia ja nain oli epaselvaa onko hotelli jo maksettu, maksanko kateisella vai en? Yhteinen kieli englanti ei aivan riittanyt. Minua pyydettiin puhelimeen. Puhelimessa oli kiinalainen joka puhui hyvaa englantia. Selitin hanelle tilanteen, etten halua maksaa tuplamaksua, ensin hotellivarausyhtiolle, joka myohemmin toimittaa rahat hotellille, toisen kerran suoraan hotelliin. Luuri liikkui minulta takaisin hotellin vaelle, takaisin minulle, takaisin hotellin vaelle puhelimessa olevan kiinalaisen toimiessa tulkkina, jonka jalkeen huoleni tuli ymmarretyksi. Lupasivat selvittaa asiaa huomenna, minun ei tarvinnut maksaa hotelleja heti.

Sanottakoon tahan valiin, etta kaytin Expedia-hotellivaraussysteemia ensi kertaa. Miten se toimii? Olenko ymmartanyt periaatteen vaarin? Ottaako Expedia vain palkkion paalta ja minun kuuluukin maksaa hotellihuone suoraan hotelliin? Jos joku tietaa, kommentoikoon tata tekstia.

Tanaan tiistaiaamuna 29.7.2008 herasime ennen kahdeksaa ja olimme heti siirtaneet 5 tunnilla sisaisia kellojamme. Aamiaistimme tanskalaisen Espenin kanssa. Han oli ollut Kiinassa yli kuukauden, mutta vaimo oli tanaan vatsataudissa eika aamiaistanut. Pimennyksen hankin aikoi nahda. Espen kertoi, etta vasta nyt viime paivina han on alkanut nahda taalla enemman lansimaisia turisteja. Pimennyksen takia tietysti. Saimme joitakin hyvia paikallisvinkkeja kuten missa on internet-kahviloita (niita on kuulemma paljon).

Aamiaisen jalkeen oli jalleen juttelua hotellihenkilokunnan kanssa. Katsoin nyt paremmaksi maksaa koko hotellisumman. Onhan minulla nyt kuitti. Katsotaan saanko rahat viela takaisin. Aikaa saada maksuasiaan selvyys on muutama paiva, silla nukumme taalla viela kolme yota. (Niin, ei tama rahassa ole suuri asia, mutta haluaisin ymmartaa periaatteen. Harmittaa, etten ymmarra.)

Kysyin hotellihenkilokunnalta mista saa ostaa junalippuja, silla matkustamme perjantaina Jiayuguaniin pimennysta katsomaan. He kirjoittivat minulle kiinaksi paperille pyynnon ostaa oikeat liput (halutun junan numero ja aikataulu oli minulla tiedossa jo ennakkoon). Voisin nayttaa sitten lappua rautatieasemalla, joka on 10 km Dunhuangin keskustasta ja sinne mennaan taksilla.

Lahdimme Henrin kanssa kuitenkin ensin Espenin kertomaan suuntaan eli katselemaan Dunhuangin katuja ja etsimaan internet-kahvilaa.

Dunhuangin tunnusmerkiksi ja tienviitaksi on minulle muodostunut tama hinduaiheinen patsas. Hotellimme on sitarin suuntaan.

Internet-paikka loytyi ja kirjoitin tata juttua puoli tuntia, kunnes tuli sahkokatko ja asia jai kesken. Maksoin sen hetken mukaan ja poistuimme.

Mukanamme internet-paikasta poistui myos rankalaiset naiset, aiti ja tytar, jotka sattumoisin myos tahtoivat ostaa junalippuja jollekin myohemmalle paivalle (tanaan he olivat matkalla seuraavaksi yoksi kamelilla eramaahan yopymaan, joka on kuulemma upeaa). Matkamme oli yhteinen joten ahtauduimme samaan taksiin. Matkakohde ei kuitenkaan ollut rautatieasema vaan lipunostotoimisto, joka sijaitsi keskustan alueella (se neuvo tuli internet-kahvilasta).

Lipunostotoimistossa ilmeni jotain hamminkia, jonka vuoksi junalippuja ei voinut ostaa. Joku haki paikalle lopulta hyvin englantia puhuvan kiinalaisen miehen, jonka avulla jos ei selvinnyt miksi lippuja ei voi ostaa, selvisi kuitenkin, etta jostain toisaalta voisi ostaa 2 tunnin kuluttua. Emme saaneet selvaa missa tama toinen paikka oli, mutta han kirjoitti paperille jotain sellaista, etta kun sen nayttaa kiinalaiselle, han auttaa meita loytamaa lipputoimiston. Kadulle tultua naytimme kokeeksi paperia kolmelle poliisille. He sanoivat, etta toimisto on aivan vieressa ja ohjasivat meidat takaisin lippunostotoimistoon. Mielessani mietin onko sita toista toimistoa olemassakaan, vai oliko tarkoituskin, etta palaisimme tanne samaan paikkaan kahden tunnin kuluttua?

Hmm. Sanottakoon tahan valiin, etta jos lukijan mielesta kuvaan naita tapahtumia ja tapaamisia ja asioiden selviamisia ja koukeroita tarpeettoman tarkasti, siihen on syynsa. Kun kerron nain, joku voinee tasta oppia. Vasta matkan jalkeen voi kertoa tiivistetysti miten olisi ollut parasta tehda.

Dunhuangin liikennevalot ovat kuvan kaltaisia.

Palasimme neljastaan kavellen alkuperaisen internet-kahvilan suuntaan ja ranskalaiset nayttivat paremman internet-kahvilan, jossa voi ladata valokuviakin. Ranskalaiset kertoivat, etta bussillakin taalla voi matkustaa, he olivat tehneet niin toisinaan (he olivat olleet Kiinassa jo kuukauden ja tiesivat yhta ja toista). Niinpa jatkoimme bussiasemalle.

Bussiasemalla oli jalleen tilanne, jossa yhteinen kieli ei ollut riittava, vaikka hieman englantia lipunmyyja ymmarsikin. Kun olin ensin itse saanut selvitettya parhaalla taidolla ja hieman paperille bussinkuvia ja nuolia piirtelemalla aikataulut, niin pyysin Henria viela kirjoittamaan saman paperille kiinaksi. Kun tamakin oli yhtenevaista lipunmyyja ilmehtimisen perusteella, uskalsin ostaa bussiliput. Bussi on taalla yhta nopea kuin juna ja kun bussi lahtee aikaisemmin aamulla, ratkaisu on hyva. Mutta koska kyseessa on kiinan kieli, lippuihin tuli paikannimet kiinaksi. Halusin viela extravarmistuksen joten menimme ruokapaikkaan ja pyysin tarjoilijaa lukemaan bussin lahto- ja maalipaikan. Han luki lipuista "Dunhuang" ja "Jiayuguan". Nyt olin tyytyvainen ja sen perasta soimme fried chicken and rice with curry, hinta yksi euro.

Henri jai muodostamaan kiinan lauseita paperille (perjantaina Jiayuguanissa meidan taytyy onnistua ostamaan jatkojunaliput Lanzhouhun), kun mina tulin tanne toiseen internet-kahvilaan, joka onkin suuri paikka. Alla Henrin ottama kuva.

Nain heitan hyvastit talle tekstille ja kaannan taman viela englanniksi.

Briefly in English. We flied through Shanghai and Lanzhou to Dunhuang. Chinese people seem friendly though there is not at all or little common (english) language. In Dunhuang, we have met a couple of European and American people. Everybody of them know about the coming solar eclipse, though some tourists are here on other reasons, having traveled around China one month or longer. Dunhuang is a touristic city, almost like Torremolinos in Spain (the reason is some world known sightseeing here--I probably explain them in detail in my following posts). Today we were lucky to buy bus tickets from here to Jiayuguan, where we are going to see the eclipse on Friday 1st August.